Koitti aamu, koitti ilta - kaikki yhtä tyhjän kanssa
Ilman kyyneliä, ilman vihaa - niin tunnoton ja kaunis
 
Mitä tuona sakeana syksynä tapahtui?
Kuka lausui väärät sanat, kuka kielsi luottamasta?
 
Kauneuskin on hetkessä vain - ei mikään kestä enää huomiseen
On lopulta polutkin poljettu tasaisiksi - tie kotiin ei johdakaan perille
Taivaalta ei valoa tipu - viimeisetkin tähdet meriin pudonneet
Niin kaukana, niin ulottumattomissa
 
Kuten sinäkin
Ihana ja vahva
Enkä milloinkaan löytänyt katseestasi mitään
Jonka takia olisin jatkanut.