Sieluriepu syksyn rankkasateessa
 
Yksin.
 
Tuijottaen kohti pimeyttä
 
Nähden pelkkää rumuutta, vihaa, irstautta.
 
Kuoleman Portit edessään
 
Paholaisen joukot kannoillaan
 
Ei tunne tuskaa, on vain.
 
Odottaen noutajansa saapuvan, syövän elonrippeet katalat
 
Jättämättä jälkeäkään.
 
On kurjan kärsittävä elostaan