Kaikki ei ole vielä nähty
Puoliakaan ei ole saanut kokea
Vain osan julmasta valtamerestä, jossa tapasin sinutkin ensimmäistä kertaa.
 
Tulee varmasti aikoja, jolloin kaikki on hyvin
Jolloin silmiään voi raottaa aamuisin pelkäämättä niitä kirvelevän
Syödä hyvin mielin tietäen että se kaikki pysyy sisällä
Yhtä syvällä ja turvassa, kuin muisto hyvästä menneestä
Kaipaus vapaudesta ja tuntemattomasta.
 
Miksi kaikki on niin samanlaista, pahaa ja tasaisen harmaata?
Miksei kukaan tule pelastamaan vaikka paljain käsin kurkotan?
Vaikutanko liian sairaalta, väsyneeltä, loppuunpoltetulta?
Kenties ilkeältä, vihaiselta, naurettavalta?
 
Iltaisin nukahdan toiveeseen, että huominen ei olisi kuin muut
Ei sillä ettenkö jaksaisi iltaan asti, vaan sillä
Että olen väsynyt näihin turhiin haaveisiin, tyhjiin lupauksiin
-Joihin olen alkanut sortua itsekin
 
Ihmiset pilaavat toinen toistaan, hyvyydestä rankaistaan ja pahuutta palvotaan
Julmuudella ei ole rajaa kun ystävää poljetaan multiin
Liian kauan olen vain istunut ja itkenyt
Tahtoisin jo nousta jaloilleni, näyttää, että on vielä mahdollisuus muuttaa kaikki
Mutta suurin pelkoni saattaisi toteutua;
Se, ettei kukaan minua oikeasti halunnutkaan.