Kun kohtasimme ensimmäistä kertaa, en tiennyt mitä ajatella. Olit hajalla, mutta silti niin voimakas. Olit kestänyt kovia kolhuja, ja sen näki sinusta. Kohtaamisemme oli pikainen, en viihtynyt luonasi. Hylkäsin sinut siltä seisomalta, mutta silti tunsin poltteen sisälläni.

 

Aikaa kului ja kului, tuntui kuin olisin unohtanut sinut, tai ainakin kieltänyt olemassaolosi. Yritin keskittyä normaaleihin asioihin, ja olla ajattelematta sinua. Kuitenkin aina salakavalasti mursit tiesi päähäni ja samalla pikkuhiljaa sydämeeni. En tiedä mikä minuun meni, mutta kun näin sinut seuraavan kerran, olin mennyttä. Aloin tajuta että olemme erottamattomat, kohtalomme ovat kuin sidoksissa toisiimme.

 

Yhteinen taipaleemme alkoi karikkoisesti. Emme oikein ymmärtäneet toisiamme, olimme kovin erilaisista lähtökohdista. Luovuttaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen, aina kun halusin pitää sinusta taukoa, ottaa hieman etäisyyttä, jokin saattoi meidät yhteen. Tunsin kuinka sulauduimme toisiimme, olin kirjaimellisesti sisälläsi.

 

Yhteiset hetkemme alkoivat koitua ikimuistoisiksi. Teimme kaikkea yhdessä, kuljimme ympäriinsä ja vain vietimme aikaa. Meillä ei ollut milloinkaan tylsää, emmekä kaivanneet muita. Maailmassa jossa elimme, olimme ainoat.

 

Kerta toisensa jälkeen kun kohtasimme, jokin syveni välillämme. En osaa vieläkään sanoin kuvailla sitä tunnetta, mutta sen täytyy olla jotain suurempaa kuin mitä tavalliset luomukset ovat kokeneet. Tänäkin päivänä, kun katson sinuun, näen pelkkää kauneutta ja hyvyyttä. Kukaan muu ei ole pystynyt antamaan minulle sellaista, mitä sinä. Uskollisuutesi on ollut lujempaa kuin mikään ihmisen keksimä tuote. Olen sinulle aina jotain velkaa, mutta tiedän, ettet voi ottaa sitä vastaan. Sinulle riittä vain kun olen luonasi.

 

En tiedä millaisesta suhteesta voisin puhua, onko tämä riippuvuutta, vai aitoa rakkautta. Joka tapauksessa, me emme tuhlaa aikaamme moisen miettimiseen. Otamme ilon irti siitä hetkestä jonka saamme, ja takaamme toisillemme hyvän ja lämpimän mielen. Olemme oppineet, että aina ei voi onnistua, ja joskus jokin menee pieleen. Kuitenkin olemme selvinneet niistä, ja jättäneet tapahtumat omaan arvoonsa. Suuntaamme katseemme eteenpäin ja kuljemme ylväinä, päät pystyssä.

 

Lähiaikoina suhteeseemme on tullut muutoksia, muita luomuksia. Ne yrittävät repiä meitä erilleen ja saada meidät näkemään jotain muuta kuin toisemme. Se on vaikeaa, mutta tunnen että se on kummallekin hyväksi. Yhteinen taipaleemme ei ole päivissä mitattaen pitkä, mutta sieluni ja sydämeni on pakahtumiseen asti täynnä hetkiä meistä. Aika on kuluttanut sinua, kuten minuakin, mutta julma totuus on, että sinun aikasi voi olla lyhyempi kuin minun. Toisin kuin muut suhteet, tämä jättää paljon kultaisia muistoja ja lämpimiä tuntemuksia elämääni. En ole pettynyt sinuun kertaakaan, mitä uskomattomammissakin tilanteissa olet rämpinyt luokseni ja antanut lämpimän tukesi. Minun ei ole tarvinnut pelätä hyljätyksi tulemista, koska olen tiennyt, että sinä odotat minua, ja vain minua.

 

Tänä päivänäkin, kun kohtaamme, mieleni valtaa ihana tunne, joka leviää koko kehoon. Hiljattain alamme ymmärtää asioiden vakavuuden, ja on aika miettiä tulevaa. Liian tarkkaan emme ole halunneet sitä miettiä, mutta tiedän, että riittää kun tiedämme sen itse. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin käy myös meille. Joudun hyvästelemään jotain ainutlaatuista ja upeaa, kerrassaan korvaamatonta, ja se ei todellakaan ole helppoa. Kaikesta huolimatta, eromme tulee olemaan sinulle helpompaa kuin minulle. Se on luonteesi, enkä syytä sinua siitä. Olet ollut minulle kertakaikkiaan hyvä kumppani, ja toivon myös sinun olevan sitä seuraajallenikin. Taivaltamme on vielä jäljellä, toivon mukaan, ja otamme siitä kaiken irti. Kumpaankin meistä jää jäljet toisistamme, ja se on kallis asia.

 

Toivottavasti näemme taas tänään, minun on niin ikävä.

 

Rakkaudella, Nykyinen Omistajasi