Mistä tupsahti tuo tumma hahmo maailmaani, vanha tuttu, mutta aina niin kiero. Limainen ja kostea, en saa siitä otetta. Mitä enemmän koetan sitä tavoittaa, sitä nopeammin juoksee se pakoon.
Olen niin toivoton!
 
Miksi aina minä? Kivulias lihanpala rinnassa, mikset milloinkaan opi?
Niin monta kuolettavaa osumaa, niin useita itkettyjä itkuja, katkerasti naurettuja nauruja, itseivaa, inhoa, tuskaa.. Ja taas löysin itseni samasta tilanteesta, labyrintistä, josta pääsee vain yhteen suuntaan.
 
Syy - Seuraus - Katumus
 
Kumpa keksisivät lääkettä tähän, oireilevaan ja niskuroivaan päähän.