Hei. Olen nainen, ihanainen. Rakastan kehuja ja yllätyksiä, mutten kuitenkaan tahdo nähdä sinua sängyssä parhaan ystäväni kanssa. Tulen toimeen miesten kanssa, joskus jopa liiankin hyvin, mikäli he ovat lähelläkään sitä unelmieni adonista, josta haaveilen päivät ja yöt. Olen pirteä ja eloisa, taivaallisen positiivinen ja kevyt, jos vain ostat minulle tarpeeksi koruja ja käymme useasti ulkona syömässä. Tällä en todellakaan tarkoita mitään pikaruokalaa, vaan aitoa, KALLISTA ravintolaa, jossa voimme tuijottaa toisiamme kynttilän valossa. (En tosin tuijota sinua, vaikka se siltä näyttääkin, vaan sitä tummaa herkkupeppua, joka istuu takanasi.)

 

Tykkään näyttää hyvältä ja rikkaalta, haluan keskustella asioista vakavasti, mutten kuitenkaan liian vakavasti, sillä sehän ei sovi hienoille neideille. Neideille siksi, etten milloinkaan aio avioitua, mitä iloa elämästä sitten muka olisi!? Kulutan mielelläni aikaa ystävieni kanssa shoppaillen ja fiinisti kahvitellen, juoruillen viimepäivien, (jopa tuntien), tapahtumista, ja suunnitellen tulevaa perjantai-iltaa. Baareissa bailaan kuin mikäkin tuuliviiri, raivaan kaikki muut naiset tieltäni että minä, vain minä, olisin koko paikan keskipisteenä.

 

Sunnuntai-aamuisin, kärsien pienistä vatsa- ja pääkivuista, soitan sydänystävälleni ja pian olemmekin jo menossa kohti kaupungin arvostetuinta kasvohoitolaa, jonka jälkeen juttelemme bussissa terapeuttisia, teemme pienet parinsadan euron ostokset ja menemme koteihimme jatkamaan normaaleja arkiaskareita. Olen tarkka työstäni, en kestä häviämistä tai epäonnistumista, kaiken tulee sujua kuin tanssi, ja minun on oltava täysin varma siitä mitä teen. Muut tekevät tehtäviä mitä minulta heille jää, tai sitten vain tyytyvät seuraamaan vierestä, sillä olenhan pomoni lellikki.

Ystäväpiirissä olen kaikista sosiaalisin, muut vain tuijottavat sivussa ja hymyilevät kun solmin hetkessä useita uusia ihmissuhteita. Olen kiinnostunut toisista ja heidän elämistään, mutta vain siihen saakka, kun heistä on minulle jotain hyötyä. Tässä maailmassa ei pidä näyttää aidointa minäänsä, on peitettävä kaikki, joka saattaisi mahdollisesti näyttää todellisuuden minusta.

 

Elämässä pärjää hyvin kun näyttää hyvältä, kulkee selkä suorassa, ja tietää mitä tahtoo. Peli on menetetty siinä vaiheessa, kun koet kerta toisensa jälkeen epäonnistuvasi, olevasi huonompi (tai samanlainen) kuin muut, ja tyytyväsi siihen mitä on saatavilla. "Kaikki tänne heti" -periaate on minun juttuni. Mitä sitä jäädä suotta tuleen makaamaan, jos haluaa nauttia lämmöstä, niin voi varata pikamatkan etelän rantalomalle. Siemailla siideriä auringon nousuun ja halailla ihania, auringossa paahtuneita miehiä.

 

Me naiset. Me ollaan niiiiin ihania. Täydellisiä. Viattomia ja vaarattomia. Siis meissä ei ole pienintäkään vikaa, ei edes hiusrajassa.