Kauneus on katsojan silmissä, niin se vaan menee
Ylpeys itää jokaisen omassatunnossa
 
Miksi koskaan ei pystynyt luojan luoma saamastaan nauttimaan
Itseänsä riittäväksi kokemaan
Kuulumaan johonkin suurempaan
 
Ei aamun ensisäkeet
Ei takatalven lumihiutaleet
Häntä saa itseänsä rakastamaan
Vaan sirpaloitunutta peilikuvaansa kavahtamaan
 
Tulkoon onni ja tyytyväisyys niille
Joille annettiin jotain niin paljon parempaa
Ettei tavallinen kuolevainen haavoineen
Sellaisesta jaksa edes haaveilla
 
Ymmärrystä vailla ulkopuoliset
Kiertävät mustan tähden kauempaa
Varoen ikävyyksiä tarttumasta
Neitseelliseen hipiäänsä kajoamatta
 
On niin kaunista kimaltaa korkealla
Tuntea ihailua, kokematta katkeruutta
Nähdä itsensä pilvissä ja voittamattomana
Saastaisen itsesäälin ulottumattomissa
 
Alempana harmaat olennot tyhjenevät entisestään
Ovat enää haaleita muistoja menneestään
Pakkaavat laukkunsa
Poistuvat ennen huomista